Aika rientää ja välillä tuntuu että vuorokaudessa saisi mielellään olla muutama tunti lisää. Toukokuu on melkein aina sellainen kiireinen kuukausi, on kevätjuhlia, päättäjäisiä, tanssiesityksiä ja kaiken maailman muita kevätjuttuja. Kaiken tämän lisäksi olisi niin mukavaa olla ulkona ja tehdä kaikenlaista pihalla eikä illalla malta mennä ajoissa nukkumaan minkä vuorostaan sitten huomaa viimeistään aamulla kun väsyttää.
Varmaan se johtuu siitä että koko pitkän pimeän syksyn ja talven aikana sitä tulee oltua sisällä ja sitten kun valoisuus vihdoin taas saapuu sitä haluaa ottaa siitä kaiken irti, sillä se aika on niin lyhyt kuitenkin. Luonto on nyt niin kauniin vihreä ja puutarhassa vuorenkilvillä on jo isot kukkaset. Täytyy käydä tänään sateesta huolimatta taas poimimassa vähän valkovuokkoja, kohta niiden aika onkin jo ohi. Kieloja odotellessa sitten seuraavaksi.
Laitoin tuonne loppuun mukaan pienen loppukevennyksen, meidän kissa on niin hassu, aina kun kameran otan esille niin eiköhän herra ilmesty paikalle myöskin. Siinä sitten istuu muina miehinä ja keksii myös kerjätä huomiota tekemällä vähän kiellettyjäkin juttuja, kuten maata pöydällä. Varsinainen linssilude siis 🙂
Oikein mukavaa torstaita!
———-
Tiden rusar iväg och ibland känns det att det kunde vara behövligt med några till timmar på dygnet. Maj-månad är nästan alla gånger en månad med mycket program, det är avslutningar, vårfester, dansföreställningar och allt möjligt annat. Därtill skulle man gärna hålla på ute också och om kvällarna kommer man inte i tid i säng och det känner man av följande morgon.
Men visst är det ju förståeligt att efter en lång och mörk höst och vinter vill man ta ut allting av den ljusa tiden då man vet att den varar en så kort tid. Naturen är nu så grön och fin och mycket blommar redan i trädgården också. Ska idag trots regnet gå ut och plocka en bukett med vitsippor igen, deras tid är strax över, det går så fort alltid. Så får vi vänta på liljekonvaljerna till nästa.
Satt med några bilder på vår katt här i slutet, han är otrolig, varje gång kameran åker fram så kommer han också. Så sätter han sig där och ser ut som att ”vad då, är jag ivägen” och passar på att göra lite förbjudna saker också som t.ex. lägga sig på bordet för att få uppmärksamhet. Han är nog en riktigt söt linslus 🙂
Ha en bra torsdag!
Upeita tunnelmia <3 ja mahtava tuo kissa <3 sama meininki täällä kissat kyllä tulee kuvaus paikalle 🙂
Kyllähän tämä ihana ihana valo herätti taas henkiin pitkän talven jälkeen!! 🙂 Kauniita kuvia, saako kysyä mikä on tuo kaunis harmaan sävy tuolla seinällä? 🙂
Upeita kuvia jälleen 🙂
Ihanan suloinen tuo teidän kissa <3
Meilläkin sama juttu kissojen kanssa. Yleensä alkavat vielä jahtaamaan toisiaan kun yrittää jotain kuvata, hieman haasteellista 😀
Kiitos <3 Hassuja ja söpöjä nuo kissat ja heidän omat persoonalliset piirteet 🙂
Kiitos <3 Näin se on, sitä nauttii nyt niin valosta ja haluaa ottaa siitä kaiken irti. Toki saa kysyä, se on Tikkurilan H487 (hohkakivi) sävy 🙂
Kiitos ja kissa kiittää myös 🙂 Kahdessa kissassa on varmasti vielä enemmän riehumista kun yhdessä mutta ovat ne niin ihania ja söpöjä 🙂
Kiitos paljon, laitampa korvan taakse 😉
Mukavaa viikonloppua ♡