ARKIONNI | VARDAGSLYCKA

 Arkipäivien parhaimpia hetkiä ovat mielestäni ne jolloin koko perhe kokoontuu kotiin koulu- ja työpäivien jälkeen sekä istuu alas yhdessä ruokailemaan ja vaihtamaan päivän kuulumisia. Kiistämättä sekin on ihana hetki kun keittiö on siivottu ja tiskit laitettu koneeseen ruokailun jälkeen ja saa sytyttää kynttilät sekä olla vaan yhdessä.

————

Den bästa stunden på vardagen är nog den då hela familjen samlas hemma igen efter skol- och arbetsdagen och sätter sig ner tillsammans vid matbordet för att äta, tid att umgås och utbyta dagens tankar och händelser. Minst lika skön är den stunden då allting är undanplockat efter middagen och man kan tända ljusen och bara vara, tillsammans.

 Itse koen olevani hyvin onnellinen siinä ihan tavallisessa perusarjessa. En juuri koskaan kaipaa mitään tai minnekään, olen onnellinen ja kiitollinen tässä ja nyt. Toki minulla on unelmia ja haaveita ja niitä pitääkin olla, mutta nekin yleensä liittyvät hyvin arkisiin asioihin. Yritän parhaani mukaan ottaa mallia tuosta kissasta joka vaikuttaa osaavaan hetkessä elämisen taidon paremmin kuin hyvin.

————

Känner mig väldigt lycklig med den alldeles vanliga vardagen. Sällan saknar eller längtar jag någonstans eller efter något, är lycklig och tacksam här och nu. Självklart har jag drömmar, precis som man bör ha, men oftast handlar de också om väldigt vardagliga saker. Försöker efter bästa förmåga att ta modell av katten som verkligen mer än väl tycks kunna det här med att leva i stunden.

Tänään mietin myös miten herkästi iloisuus tarttuu kun satuin näkemään abien penkkariajelut kaupungilla. Siinä liikennevaloissa istuessani seurasin heidän iloa ja riemua ja itsellenikin nousi hymy huulille. Pikaisesti tein myös pienen aikamatkan lähes kaksikymmentä vuotta ajassa taaksepäin omaan penkkaripäivään 🙂

Täällä meillä torstai-ilta jatkuu kuvien kaltaisissa merkeissä, kynttilöitä, kevätkukkia, yhdessäoloa ja yksi kuorsaava kissa joka herää viimeistään silloin kuin iltapalaa on tarjolla.

————

Funderade idag också på hur lätt glädjen smittar av sig då jag råkade se abiturienterna åka omkring på lastbilsflaken i stan. Det var så roligt att sitta där i trafikljusen och se på deras glädje att ett leende spred sig över mina läppar också. Gjorde hastigt en liten tidsresa nästan tjugo år tillbaks i tiden och till min egen penkkis-dag 🙂

Här hos oss fortsätter torsdagskvällen ganska likadant som på bilderna ovan, levande ljus, vårblommor, samvaro och en snarkande katt som vaknar senast sen då det är dags för kvällsmål.