Eilen oli jälleen se päivä kesästä jolloin herkuteltiin mansikkakakulla. Suvun naisten nimipäivää kun perinteen mukaisesti juhlistetaan mansikkakakulla. Ehkä turhanpäiväisiä juttuja jonkun mielestä, mutta minun mielestä ihana syy kattaa pöytä koreaksi ja nauttia kesästä. Elämä on tässä ja nyt, joten miksi en ottaisi hetkestä kiinni ja virittäisin viirinauhan lepattamaan lempeään kesätuuleen ja poimisin kukkakimpun kukkapenkistäni koristamaan pöytää.
————
Igår var det den dagen på sommaren då vi äter jordgubbstårta. Största delen av släktens damer har då nämligen namnsdag som vi traditionellt brukar fira med jordgubbstårta. Kanske någon tycker namnsdagar är onödigt trams, men jag tycker det är en fin orsak till att duka bordet fint och njuta av sommaren. Livet är här och nu, så varför inte hänga upp vimpelbandet i den ljumma sommarvinden och plocka en blombukett från egna blomrabatten att pryda bordet med.
Mansikkapavlovaa kahdessa kerroksessa, täytteenä raikasta sitruuna-limerahkaa ja vähän kermaa sekä paljon mansikoita. Dumlebrownies ja kylmää raparperimehua.
————
Marängkaka i två våningar, fylld med fräsch citronkvarg, lite grädde och mycket jordgubbar. Dumlebrownies och kall rabarbersaft.
Kimppu päivänkakkaroista, pioneista ja ruusuista.
————
En bukett med prästkrage, pioner och rosor.
Sää oli mitä kaunein ja saimme istua ulkona siihen asti kunnes aurinko alkoi painua metsän taakse, sitten saapui sade. Lapset juoksivat paljain jaloin kesämekoissaan pitkin nurmikkoa, välillä metsämansikoita ja mustikoita syöden. On tämä kesä vaan niin parasta aikaa ♥
Ja jälleen kerran syntyi vähän vähemmän tekstiä, mutta sitä enemmän kuvia 😉
————
Vädret var underbart och vi kunde sitta ute ändå tills solen sakta började gå ner bakom skogen, sen kom regnet. Barnen sprang barfota i sommarklänningarna omkring på gräsmattan, ibland åt dom lite smultron och blåbär och så fortsatte som igen. Nog är sommaren den allra bästa tiden ♥
Och igen blev det litet mindre text, men desto mer bilder 😉
Kuinka kaunis kattaus ja ihana syy juhlia! 🙂
Minun täytyy nyt tunnustaa yksi vähän hassu juttu. Olen (toivottavasti ainakin) sanonut, että nämä sinun ottamasi kuvat on todella kauniita. Niissä on niin ihana tunnelma, että oikeasti herkistyn melkein kyyneliin. Minulle käy niin aina, kun koen jotain erityistä. Siis hyvällä tavalla erityistä.
Ymmärrän ettei kenenkään elämä ole täydellistä, eikä kuvat välttämättä kerro koko totuutta blogin takana, tarkoittamatta tällä mitään pahaa. Mutta jos osaa tällä tavalla vangita kauneutta kuviin kuin sinä teet blogissa, niin minusta se kertoo sinusta jotain hyvää myös ihmisenä.
Ihania kesäpäiviä sinulle ❤️