Heinäkuu vaihtui elokuuksi ikään kuin huomaamatta. Yhtäkkiä havahduin siihen että illat hämärtyvät paljon aikaisemmin ja ilmassa on jo vähän syksyn tuntua. Sen huomaa valosta ja varjoista. Joka vuosi tähän aikaan mielen valtaa pienen pieni haikeus. Se sama haikeus joka tulee koulujen kevätjuhlissa tulee myös näin uuden kouluvuoden kynnyksellä. Miten se kesä taas meni niin äkkiä? Ja samalla tämä kesä tuntuu kestäneen jo melkein ikuisuuden.
———
Juli övergick till augusti nästan så att jag inte ens märkte det. Plötsligt inser jag att kvällarna skymmer mycket tidigare och i luften känns en aning höst. Det märks på ljuset och skuggorna. Och alltid känner jag ett litet vemod så här års. Den samma vemodiga känslan som brukar komma vid skolavslutningen kommer även så här inför ett nytt läsår. Hur kunde sommaren igen gå så fort? Och samtidigt så känns ju den här sommaren nästan evighetslång.
Pidän hetken vielä kynsin hampain kiinni kesästä. Samalla pesen kaikki sohvan- ja tyynynpäälliset ja haikailen pimeisiin syysiltoihin kun saa vaan käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa. Onni on nämä neljä vuodenaikaa.
Helteistä torstai-iltaa!
———
Håller ännu hårt i sommaren en stund till. Samtidigt tvättar jag alla soff- och kuddöverdrag och längtar litet till mörka höstkvällar när en får krypa upp i soffan med yllesockorna på. Lycka att ha fyra årstider.
Varm torsdag kväll!
Kauniisti sait taltioitua elokuisen valon näihin kuviin. Ihanaa, että hellettä saatiin vielä 🙂
Kiitos 💗 Nyt on nautittu helteestä ja tänään tuntuu niin kovin viileältä. Sadetta koko päivän, haikeaa luopua kesästä mutta samalla innolla kohti arkea. Ihanaa elokuun jatkoa sinulle 💕