Jos yrittäisin elvyttää tämän blogin taas eloon pitkä hiljaisuuden jälkeen. Taisi marraskuun pimeys yllättää, miten voikaan olla näin pimeätä koko ajan? Jotenkin tunnelmallista ja rauhaisaa kun on hämyisää mutta kyllä sen nyt huomaa että se jo vaikuttaa vähän jaksamiseen. Tuntuu että väsyttää ja olo on jotenkin tahmea. Aurinkoisia ja kirpeitä pakkaspäiviä toivoisin.
———
Om jag skulle försöka få lite liv i bloggen igen efter en lång tystnad. November mörkret överraskade mig, hur kan det vara så här mörkt hela tiden? Samtidigt är det ju mysig och rogivande med alla tänkbara nyanser av grått och brunt, men nog känner man sig trött och seg. Längtar efter sol och krispiga dagar med frost.
Muuten tänne kuuluu pitkälti sitä samaa kuin ennenkin ja hyvä niin. Joulu on jo kovasti mielessä ja ripustin jopa jo ensimmäiset valotähdet ikkunoihin. Yleensä odotan ensimmäiseen adventtiin, mutta nyt en vaan jaksanut tätä pimeyttä ja totesin että ennemmin katselen niitä tähtiä nyt kuin sitten tammikuussa. Taljan kaivoin kaapista ja joku löysi siitä heti paikan, enkä kyllä ihmettele sillä tuossa tekisi mieli köllötellä päivät pitkät itsekin.
Ihanaa iltaa!
———
Annars är allting så gott som förut här och bra så. Julen är i tankarna och jag har redan faktiskt hängt upp de första adventsstjärnorna i fönstren. Brukar alltid vänta till första advent, men i år orkade jag inte med detta mörker och tänkte att hellre njuter jag av dem nu än sen i januari. Tog fram fårfällen och som ni ser så hittade någon direkt sin plats på den. Och inte undrar jag alls, för visst kunde man själv också mysa på den dagen lång nu.
Ha en fin kväll!
Sitä tahmeutta löytyy täältäkin. Onneksi voi viritellä valoja sisälle ja ulos hiukan piristystä antamaan.
Lähden ystävän kanssa kirpparikierrokselle ja kohtahan ne ihanat joulumarkkinatkin avautuvat siellä sun täällä…