UUSIN KUKKARAKKAUS | NYASTE BLOMFÖRÄLSKELSEN

Cosmos bipinnatus, punakosmoskukka. Minun uusin kukkarakkaus. Miten monta kukkarakkautta yhdellä ihmisellä voikaan olla? Erittäin monta jos minulta kysytään. Minulla on jo monena kesänä ollut kukkakaupasta ostettu valkoinen punakosmoskukka ruukussa terassilla, mutta se ei vedä vertoja näihin itse siemenestä kasvatettuihin. Vaikka ne ovat vielä pieniä ja lyhytvartisia niin ne ovat jo vieneet minun sydämeni. Näissä(kin) lähti mopo vähän käsistä ja kylvin niitä melkein kaikissa väreissä ja muodoissa. Ja kun yleensä nuo minun esikylvöt eivät oikein ole onnistuneet niin kylvin sitten koko pussin siemeniä jokaisesta sortista mikä johti siihen että meinasin myöhemmin hukkua taimiin koska nämä lähtivät tosi hienosti kasvuun.

———

Cosmos bipinnatus, rosenskära. Min nyaste blomförälskelse. Hur många blomförälskelser kan en människa riktigt ha? Väldigt många om ni frågar mig. Jag har redan i några somrar haft en vit rosenskära som jag köpt på blombutiken i kruka på terassen, men inget går upp mot dessa som jag odlat själv från frö. Trots att de ännu är små och korta i stjälkarna har de redan nu stulit mitt hjärta. Blev igen en gång alltför ivrig och sådde dem i nästan alla tänkbara färger och former. Och eftersom mina frösådder förut inte lyckats så bra sådde jag ju hela påsarna på en gång vilket resulterade i att jag till slut nästan drunknade i plantor för dom här grodde fint.

On näihin uponnut työtä ja rakkautta. On kasteltu, koulittu, peitelty ja kannettu edes takaisin kevätpakkasilta suojaan. Tilaa ei pihalla edes ollut mutta mies oli niin kultainen ja kaivoi niille eräänä viikonloppuna oman penkin kun en itse työkiireiltäni ehtinyt. Mutta kyllä kannatti, nyt ne palkitsevat suloisilla kukillaan. Toivon mukaan saan nauttia niiden kukista vielä monta kuukautta. Tosin sitähän ei koskaan voi tietää kun kyseessä on kukat ja puutarhajutut. Se kun ei ole ainoastaan itsestä kiinni, mikä aika ajoin stressaa minua valtavasti. Perfektionisti kun olen.

Nyt ulos nauttimaan auringosta kun se vihdoin näyttäytyy.

———

Har satt ner en hel del jobb och kärlek på dem. Det har vattnats, skolats om, täckts in och burits fram och tillbaka på grund av nattfrosten. Egentligen hade vi ingen plats för dem på gården, men mannen var så snäll att han en helg grävde en helt ny rabatt för dem när jag själv jobbade och inte hann. Och nu belönar de mig med de allra sötaste blommorna. Hoppas jag får njuta av deras blommor ännu i flera månader framåt. Fast det vet man ju aldrig när det gäller blommor och trädgård. Så många saker som inverkar och det går inte att styra över allting själv, vilket ibland stressar mig. Perfektionist som jag är.

Nu ut och njuta av solen när den äntligen visar sig.